sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Nivalapinnaksi lapinpöllö ja vuodariksi mustakaularastas

Lauantaina 8.2 tein reilun 20 kilometrin pyörälenkin ilman ainuttakaan uutta ekopinnaa. Sunnuntaina 9.2 teemana oli yrittää bongata lapinpöllö Nivalasta vuodariksi ja Nivalapinnaksi. Täsmäisku Nivalaan onnistuikin ja lappari oli hienosti näytillä. Perjantaina 14.2 parin tunnin pöllöretki Haapajärvellä. Tyhjää parempi reissu kun helmari puputti vuodariksi. Muuten olikin hiljaista. Lauantai 15.2 meni perheen kanssa Oulussa. Aamupäivästä muu porukka shoppaili zeppelinin kauppakeskuksessa kun minä tein täsmäiskun kolmen kilometrin päähän Kokkokankaalle missä on mustakaularastas. Lintu löytyi vajaan tunnin hakemisella yhden talon takapihalta maasta ruokinnalta. Lintu oli hankalassa paikassa kun taloja vieri vieressä ja asukkaat ei toivo bongareita paikalle ja tämän takia havaintoja ei ole isommin levitelty. Kiva laji 50. vuodariksi. Sunnuntai 15.2 ja Haapajärvivuodariksi kävin aamulla pikaisesti kattomassa koskikaran Haapajärven varmimmalta paikalta missä on aikasempinakin vuosina ruukannu olla kara. Kotoa tulee yli 20 kilometriä joten vähän pitäis venyä jos haluaa pastorin ekopinnaksi. Piakkoin olis edessä talvilintulaskennat. Viikolla ei työläinen maastoon ehdi mutta kiirettäpä tässä lähiaikoina riittää muutenkin.

torstai 6. helmikuuta 2020

Teeriä ja täsmäisku Nivalaan

Lauantai-sunnuntai 25.1-26.1 oli pihabongaus viikonloppu. Joka kerta olen osallistunut pihabongaukseen vaikka se ei erityisemmin ole se minun juttu. Heti lauantaiaamusta ajelin Aholaan ja teemana bongata Haapajärvivuodariksi harmaapäätikka. Homma hoituikin nätisti ja hapäti tuli ruokinnalle heti aamu yhdeksän jälkeen. Sen jälkeen heitinkin ihan perusretken Haapajärvellä. Isolantusta sain vuodarin Härkäaholta ja keskustan tuntumassa 15 fasaanin parvi oli mainittavimmat havainnot. Pihabongaukseen panostin tunnin jonka aikana lajeja tuli heikosti, vain yhdeksän. Mm viherpeippo ja punatulkku ei osunut tunnin aikana pihabongaukseen. Peippo ainoa mainittava laji josta KPLY, HPJ ja pihavuodari. Alla muutama kuva pihalta pihabongauksen aikaan. Sunnuntaina 26.1 tein muutaman tunnin lenkin polkupyörällä. Haapajärven keskustan lähialueita haravoin. Merulasta vuodari, muutama pili oli myös rastasrintamalla. Tilhiä pari 30-40 linnun parvea. Rantakadulla odotetusti tiklit joita laskin nyt 12. Palokärki yllätin hakkaamasta koivua keskustan tuntumasta Lauantaina 1.2. Jälleen harmaapäätikka teemalla liikkeelle. Tälläkertaa Nivalapinnaksi tarkoitus bongata Kauniskankaan suojelualueen ruokinnalta. Reilun kahden tunnin odottelu palkittiin kun naaras tuli ruokinnalle. Nivalan Ruiskusta ohimennen löytyi kiva 94 teeren parvi. Nivalan keskustassa kävin etsimässä rastaita vielä lopuksi. 24 rastaan parvesta en löytänyt rätkää parempia rastaita. Osa teeriparvesta kaukaa Kauniskankaan luonnonsuojelualueelta

maanantai 20. tammikuuta 2020

Perusretkeilyä

Torstaina 16.1 oli tarkoitus retkeillä Kalajoella mutta kun retki alkoi lähestymään niin tuntui että ei oikein ole fiilistä lähteä ajamaan 100km suuntaansa kun sen verran hiljaista on ollu siellä suunnalla muutenkin. Muutin suunnitelmia niin että päätin yrittää Haapajärveltä saaha riekosta vuodarin ja lähin liikkeelle jo heti seiskan jälkeen pilkkopimeässä motivaatio korkealla, jos vaikka joku pöllökin sattuis olemaan äänessä. Heti pihalla harakka oli äänessä pimeässä mutta sen jälkeen olikin linturintamalla hiljaista. Ajattelin yrittää riekkoa heti alkuun Pesänevalta kun luntakin oli maassa sen verran vähän että ei tarvisi pitkää matkaa tarpoa, kun autollakin pääsee suht lähelle. Kun käännyin pienelle metsäautotielle niin sai samantien todeta että kyllä metän puolella lunta vielä kuitenkin on yllättävänkin paljon. Ajoin vanhoja auton uria pitkin lumen raapiessa pohjasta kunnes kävi se kauhuskenario. Auto tipahti urilta ja jäi kiinni. Meinas pukata tuskan hikeä kun yritin peruttaa ja ottaa autoa eteenpäin. Välillä lunta kävin käsin ja jaloin lapioimassa pois. Onneksi auto lähti kun lähtikin jumista ja kieli keskellä suuta sain peruutettua takaisin isommalle hiekkatielle. Ehin jo ajatella että olis vaan pitäny lähteä Kalajoelle ja ketä tässä alkaa pyytämään hinaamaan. Riekko teemalla jatkoin mutta paikka numero kaksi jäi myös käymättä kun en uskaltanu riskeerata että jään vielä uudestaan kiinni. Pari pyytä kuitenkin näin ohimennen. Vielä oli kolmantena paikkana Lemppaanneva jonka lähelle pääsi jopa autollakin. Ei löytynyt riekkoa sieltäkään mutta mukavana bonuksena kuitenkin koirasmetso joka oli nevan toisella puolella 800 metrin päässä männyn latvassa. Kiva vuodari kuitenkin. Eipä noin kaukaa saanu oikein minkäänlaista kuvaa mutta alla kuitenkin dokkarikuva siitä linnusta Jatkoin Lemppaannevalta Mustaperänkorpeen joka on Kärsämäen puolella Kärsämäen, Pyhäjärven ja Haapajärven välillä keskellä ei mitään ja asutuksia ei ole useamman kilometrin säteellä. Sieltä tulikin spontaanisti mukava vuodari ja Kärsämäkipinna kuukkelista Pari kilometriä jatkettuani samaa metsäautotietä löytyi 17 teeren parvi. Kärsämäen puoelta ei muuta kummempaa sitten löytynytkään ja tulin Pyhäjärven puolelle ja teemana oli katella että jos pyhäjoesta löytyis jotain kun se oli täysin sulana. Koskikarasta tulikin odotettu vuodari ja mukavana boonuksena vielä sinisorsasta vuodari. Sinikko on ihan kiva talviaikaan näillä nurkilla siitä huolimatta että Isommilla kirkoilla niitä on talvellakin sadoittain. Retki oli loppuseltaan onnistunut vaikka monenlaista siihen mahtuikin. Alla vielä dokkarikuvat pastorista ja sinikosta.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Nakkeli ja harmaapäätikka

Tein muutaman tunnin retken heti harmaan aamun valjettua. Poikkeuksellinen talvi, kun maassa ei lunta juurikaan ja lämpötilakin pari astetta plussan puolella niinku on pääsääntöisesti ollut viimeisen kuukauden. Aloitin Pihtiputaan puolelta Elämäjärveltä jossa on syksystä lähtien kuulemma käynyt yhellä piharuokinnalla pähkinänakkeli. Nakkeli hoituikin hienosti käyden aktiivisesti ruokinnalla. Lintu oli myös aktiivisesti äänessä. Mukavana bonuksena ruokinnalle tuli naaras harmaapäätikka ja aamun kolmas vuodari tuli ruokintapaikan yli lentäneistä pikkukäpylinnuista. näitä meni reilun puolen tunnin aikana neljä länteen, kaikki yksitellen. Jatkoin retkeä Haapajärven puolelle Kotajärvelle ajatuksena saaha kuukkelista vuodarin. Pikkutie oli aivan peilijäässä ja hissukseen piti körötellä. Nuottijärventien varresta vuodariksi napsahti teeri kun pari lintua nousi puista. Kuukkeli jäi saamatta vaikka yritystä oli alkaneesta vesisateesta huolimatta. Kahdentoista jälkeen pistinkin jo homman pakettiin ja hain pojan koulusta kotiin. Alla vielä aamuset harmaat kuvat teemaan mukaan harmaapäätikasta ja pähkinänakkelista

tiistai 14. tammikuuta 2020

Blogi palaa reilun viiden vuoden tauolta!

Viisi ja puoli vuotta onkin mennyt edellisestä blogipäivityksestä mutta ajattelin tänä vuonna taas aktivoitua tällä rintamalla. Fiilispohjalta mennään ja ajan sallimissa puitteissa. Mikäli tästä perus lintuvuosi tulee niin vuodareita lienee vuoden päätteeksi noin 220 joista Haapajärvi vuodareita on reippaat 150, ekovuodareita 150 KPLY vuodareita about 200. Mitään tavoitetta ei minulla kuitenkaan ole. Vuodari tarkoittaa vuoden ensimmäistä havaintoa lintulajista. Ensimmäiseen kahteen viikkoon lajeja on kasassa 37. Parhaimpana Kalajoella loppiaisena havaittu isolokki. Mutta tarkoitus on tosiaan jatkossa heittää retkiltä huonoa juttua huonoilla kuvilla. Eli vanhaan malliin! Ei muuta kun ens kertaan.

lauantai 9. elokuuta 2014

Kesäkuulta 2014

2.6 maanantai ja ensimmäinen työpäivä viikon "talviloman" jälkeen. Tein puoliskan työpäivän kun iltapäivällä oli tarkoitus hakea Oulusta vaimo ja lapset. Sen verran hyvin he viihtyivät kaupoissa että ehdin rauhassa sitä ennen useamman tunnin retkeillä liminganlahdella. Lampivikloja oli kaksi yksilöä joista mukava vuodari. Hietatiiraa ei näkynyt eikä mitään ihmeempiäkään mutta 26 mustapyrstökuiria säväytti kieltämättä. Ensimmäinen yölaulajaretki kotoa käsin tuli tehtyä 4-5.6 Nivalaan. Töllinperällä löytyi luhtakerttunen ja Haapaperältä löytyi viiriäinen. Pari rääkkää ja dumaria sekä yksi pesili myös muutaman tunnin reissulla äänessä. Sarvipöllöpoikue kerjäsi evästä Hiturassa Sunnuntaina 8.6 linturetkellä kotikonnuilla ja Parkkilan Settijärvellä oli yllättäen 21 pilkkasiiven parvi! Haapajärvihän on pilkkasiivelle kiellettyä aluetta! Kyseessä oli mulle vasta toinen havainto pilkkasiivestä Haapajärvellä! Edellinen oli 4-6.12 2008 Savimäenpuhdon Savilahdella. Lauantaina 14.6 tehtiin Pauli-Pekan kanssa retki Pyhännän Itämäelle. Projektilajeina sinipyrstö, idänuunilintu ja pikkusieppo. Alkuun näytti että mikään ei hoidu mutta loppujen lopuksi iduli hoitui nätisti ja pikkusieppo naaras hirveellä tsäkällä:) Otanmäen lintuvesialtaalta käytiin myös mutta vesipääskyä kummempaa ei näkynyt. Alla kuvat Itämäen idulista ja sieposta Tiistaina 17.6 perusretkeilyä Haapajärvellä. Aholanjärven lähipelloilla yllättäen pari peltopyytä. Aikasemmin kaikki Haapajärvellä näkemäni peltopyyt on ollut melko lähellä Nivalan rajaa. Vuosittain Haapajärvellä peltopyistä olen ruukannut tehä 0-3 havaintoa. Viimeiseltä kahdeksalta vuodelta about 10 havaintoa. Aholanjärvellä pyöri myös järven vakiokalustoa eli ruskis ja pandari Torstaina 19.6 Kävin Niinijärvellä kahtomassa että vieläkö paikalla löytyy mustakurkku-uikkuja. Muualta Haapajärveltä kun ei ole tiedossa olevia paikkoja tuon linnun osalta. pari mukurua näkyikin ja rehevällä järvellä katveessa lienee enemmänkin? takaisin tullessa tsekkasin Leväniemestä Iso-Kuuhingon soramontut. Kahlaajia edusti metsäviklo,valkoviklo,rantasipi,pikkutylli liro ja rantasipi. Telkän poikasiakin oli uimasilla yhdellä soramontulla. Tiistaina 24.6 suuntasin linturetkelle Oulun suuntaan ja tarkoitus oli yrittää eliksiin lapinuunilintua joka oli pari päivää aikasemmin löytynyt Lumijoelta Hiekkasen Kallen toimesta. Lisäksi mielessä oli myös hietatiira, sitruunaväiski, pygge ja rantakurvi joita ajattelin yrittää vuodariksi. Lapinuunilintu oli päättänyt kuitenkin ottaa hatkat ja oli jatkanut matkaa ja koska en jaksanut heti lähteä bongaamaan niin nyt jouduin jäämään nuolemaan näppejä. No se on pankkilaji :) Näin olin ajatellut jo monta vuotta ja koska olisin tullut Oulun suunnalle retkeilemään ilman lapinuunilinnun löytymistäkin niin sen puolesta ei paljoa harmittanut vaikka lintua en saanutkaan hoidettua eliksiin. Jatkoin puhkiavanperän lintutornille ja torniin kiivettyään sai todeta että miten järjettömän kylmää voi olla kesäkuussakin kun tuulee sopivalta kantilta :) Tälläkertaa kuitenkin tärppäsi makeasti. 35 minuuttia selasin lintuja kun kaukoputkeen piirtyi hietatiira. Luotto hietatiiran vuodariksi saamiseen oli olematon sillä sen jälkeen kun oon hoitanut lajin eliksiin niin olen varmaan 5 kertaa yrittänyt nähä turhaan tuota lintua useiden tuntien tapituksenkin jälkeen. Siinä vaiheessa viimeistään lapinuunilinnun hylsyily ei tuntunu enää missään. Takaisin tullessa heti lintutornin p-paikan lähellä kävi koiras macro pyörähtämässä komeasti Yritin takaisin tullessa vielä hetken uudestaan lapinuunilintua mutta meno oli todella eläimellistä. Kärppä, metsäkauris ja hirvi oli lapinuunilintu paikalla. Jos tämä nyt on metsäkauris? :) Jatkoin Liminkaan jossa oli tiedossa sitruunavästäräkkipoikue. Eipä vaan löytynyt etsinnöistä huolimatta. Lieneekö poikue jo lähtenyt uusille apajille? Samaan aikaan tuli häly myös Oulussa olevasta sitruunaväiski koiraasta. Päätin jättää Virkkulan väliin ja vetää suorilta Ouluun Kun oli tarkoitus sieltä hoitaa myös rantakurvi. Limingan rantakylällä tien yli lensi koiras pygge josta tuli spondena kiva vuodari. Rantakurvi hoitui todella mallikkaasti mutta sittisväiski loisti poissaolollaan. Välillä kävin hakemassa evästä ja tulin uudestaan yrittämään mutta ei aina voi kaikkea saaha. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut kun sendari antoi nimipäivälahjaksi hietatiiran, niittysuohaukan, arosuohaukan ja rantakurvin :)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Rariretkellä

Talvilomaviikko osoittautui normaalia lämpimämmäksi sillä helleraja ylittyi useampanakin päivänä. Varmasti silläkin oli merkitystä että pidin talviloman vasta toukokuun viimeisellä viikolla. Keskiviikkoiltana 28. toukokuuta Pauli-Pekka tuli junalla Oulusta Ylivieskaan josta jatkettiin minun autolla kohti Kokkolaa. Matkan varrella pysähdeltiin siellä täällä ja retkipinnoja tuli vauhdilla sillä niitä olemme aina pitemmillä reissuilla yleensä laskettu. Mitään ihmeempiä ei Ylivieska-Kokkola väli tarjonnut. Rannikolle päästyämme käänsimme auton keulan kohti Kristiinankaupunkia ja ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Vaasassa illalla vähän ennen yhtätoista jossa pysähdyttiin jollain Oravaisten lintutornilla. Reissun ensimmäinen vuodari tuli samalla jänkäsirriäisestä. Tornista havaittiin myös mm. kettu vapo ja kanadalaisia. Ilta oli sen verran pitkällä että hämärä alkoi tulemaan ja samalla meinas pikkusen alkaa jo väsyttämäänkin. Paras lääke siihen oli sopiva reitinvalinta Kristiinankaupunkia kohti että voi kuunnella matkalla yölaulajia. Päästiin Närpiön puolelle kun aletiin tekemään pysähdyksiä tiuhaan tahtiin. Satakieli tuntui olevan äänessä lähes jokaisella pysähdyksellä. Puhelin oli ollut yllättäväkin mykkänä koko alkumatkan mutta juuri sopivaan paikkaan tuli häly yöllä vähän ennen puolta kahta." pikkuhuitti Närpiö nämpnäs träskholmsfjärden ajoittain äänessä" Lähettäjä Jussi Kentta. Meillä ei ollut PP:N kanssa mitään hajua koko paikasta mutta pienellä kartan selaamisella paikka aukeni suunnilleen ja todettiin paikan olevan melkein reitin varrella ja vain 15 kilometrin päässä. Pauli soitteli Jussille vielä saaden pelipaikalle ajo-ohjeita. Tuntui että ajellaan silmät kiinni ja sinne päin kun paikka oli sen verran jorpakossa mutta niin vain oltiin ensimmäisinä bongaamassa ssly:lle ( suomenselän lintutieteellinen yhdistys) uutta lintulajia. Helpolla ei pikkuhuitti antautunut sillä 45 minuutin odottelun jälkeen huitti innostui meille muutamalle bongarille ääntelemään suht aktiivisesti. kyseessä oli minulle prosu ja edellinen havainto oli 7 vuotta aikaisemmin Haminan kirkkojärveltä. Saavuttiin Kristiinankaupunkiin vasta varhain aamulla ja kello olikin jo melkein viisi kun oltiin siipyyn lintutornilla. Aamulle oli ladattu kovat odotukset mutta muuton kannalta aamu oli hiljainen ja todella navakka tuulikin kävi väärästä suuntaa. Aurinko paistoi kuitenkin lähes pilvettömältä taivaalta. Reissun teemanahan olikin mennä sinne missä on A: rareja ja B: hyvä sää.:) Kuuden maissa aamulla päätettiin Paulin kanssa kokeilla että jos vaikka sais unen päästä kiinni kun koko yö oltiin retkeilty. Laitettiin volvosta takapenkit alas ja olo mahdollisimman mukavaksi ja ei muuta kun unta palloon. No eipä se uni tullut. Tais elimistö käydä liikaa kierroksilla tai sitten kirkas aamuaurinko houkutteli pysymään hereillä ja retkeilemään. Paulikaan ei paljoa nukkunut vaan nousi jo pienten torkkujen jälkeen takaisin siipyyn torniin. Nopeaa kävi selväksi että siipyyn torni ei tarjoa tänään mitään ihmeempiä. Kristiinankaupunki tarjosi kuitenkin mustapääkertusta ja alla olevasta kultarinnasta väsyneille silmille vuodarin mielen virkistykseksi. Torstai 29.5 ja tarkoitus retkeillä legendaarisessa lintukehdossa Porissa. Aamu pyörittiin vielä Kristiinankaupungissa josta hiljalleen valuttiin Merikarvialle. Siellä täällä pysähdyttiin ja harrastettiin leppoisaa sponderetkeilyä. Porikin alkoi olla jo lähellä kun puhelimeen pukkas hälyä. Sepelsieppo Turussa! molemmilta puuttuu eliksistä mutta justiin oltiin tulossa Poriin jossa oli tarkoitus retkeillä ainakin koko loppu päivä. Ei muuta kun auto parkkiin ja päätettiin ottaa pieni aikalisä. Navigaattori näytti paikalle olevan tyyliin 170km. Löytäjä oli eri kun lintutiedotukseen tiedon välittänyt henkilö. PP päätti soittaa löytäjälle että saahaan vähän lisäinformaatiota tilanteesta. Selvisi että lintu oli parhaillaankin hallussa ja löytäjäkin oli kokenut lintuharrastaja. Ei muuta kun Poriin nopeasti ja yhtä nopeasti pois. Porin keikka jäi siis nyt tekemättä ja ajeltiin ilman pysähdyksiä Porin läpi kohti Turkua. Sepelsieppo oli ollut todella hienosti paikalla vielä juuri ennen meidän tuloa mutta meille lintu tarjosi astetta köyhemmän eliksen sillä lintu muutamaan otteseen oli äänessä mutta ei enää näyttäytynyt. Sitkeästi odoteltiin linnun palaavan pöntön luokse jonka se oli ominut täysin mutta tilanne meni entistä hankalammaksi kun pieni tihkusade muuttui kunnon vesisateeksi. Saatiin hyvää retkiseuraa Turkulaisesta lintuharrastajasta Korhosen Tumesta jolla oli paikallistuntemuskin kohillaan. Ei oltu vielä syöty koko päivänä mitään kunnon ruokaa joten tässä vaiheessa oli oikea paikka ajella apsille noutopöydän kimppuun. Sade lakkasi ruokailun aikana sopivasti ja ei muuta kun takas sieppo paikalle. vastaan tulikin joukko muita orneja jotka sanoi että ei ole enää uutta havaintoa linnusta. lintu oli tehnyt katoamistempun eikä enää näyttäytynyt meillekään. Tumellakin oli aikaa retkeillä joten päätettiin lähteä yhessä kohti Salon Halikonlahtea. Ajeltiin aluksi Kaarinaan kuusistonlahdelle joka olikin loistava veto. Rastaskerttunen raksutteli vuodariksi ja mulle lajista oli vasta kolmas havainto. Vuoden eka vesipääsky mulle ja hieno 15 jänkäsirriäisen parvi oli myös kuusistonlahden parasta antia. Halikonlahella luhtakerttuset lauloi vuodariksi peräti kuuden linnun voimin. Vuoden eka pensasirkkalintu sirisi myös korville ja harmaasorsa näyttäyti ensimmäistä kertaa kuluneena vuotena. Kyhmyjoutsen pesii kuulemma vuodesta toiseen samalla paikkaa Halikonlahella Yölaulajakeikka alkoi painaa mulla aivan totaalisesti kun olin herännyt keskiviikkoaamuna kuudelta ja olin samoilla silmillä valvonut jo torstai-ilta kello 23 asti. Tässä vaiheessa menin suosiolla takapenkille torkkumaan kun Tume virkeänä ja Pauli kait kohtuu virkeänä? huolehti etupenkillä siitä että missä käydään seuraavaksi. Jossain päin Turkua retkeiltiin puolen yön jälkeen ja jossain vaiheessa reissun häämöttäessä loppua tume kysyi että käydäänkö vielä jossain lähellä X paikassa missä on joskus ollut mm. rytikerttusia joka puuttui minulta vuodareista. Sanoin että kyllähän se kannattaa jos paikka on lähellä. Viimesillä voimilla rytkystä napsahtikin komea vuodari. Vesisade vähän masensi ajatusta että nukuttais seuraava yö autossa jossain päin turkua kun väsytti niin paljon että en enää meinannnu pysyä pitkospuilla kun käveltiin jotain luontopolkua? yöllä. Tume oli ehdottanu että sen luona voi nukkua yö ja tultiin siihen tulokseen että nukutaan Tumen luona kun mahollisuus siihen on ja olihan se enemmän kun sata jänistä käydä väsyneenä suihkussa ja kaatua iltapalan jälkeen nukkumaan. Tumelle siitä Kuului isot kiitokset! Perjantaiaamuna 30.5 kelikin oli taas kohillaan yön sateideiden jälkeen kello herätteli ylös puolikaheksan maissa. Tarkoitus oli että Tumella ei aleta aamupalaa sen kummemmin mässyttää vaan menisimme alkuun käymään Turun Ruissalossa ja sen jälkeen ABC:n aamupalabuffet. Ruissalo olikin viimeisen päälle hieno paikka vaikka nopealla käynnillä ei mitään ihmeempää näkynytkään. Käyntiä nopeutti ehdottomasti myös se että sepelsieposta tuli päivitystä että lintu on taas paikalla. Päätettiin mennä saman tien sepelsieppo paikalle ja tällä kertaa lintu olikin hienosti näkyvissä ja myös aktiivisesti äänessä. Aamupalasuunnitelmat meni tässä vaiheessa täysin uusiksi kun kello näytti kymmentä ja aamupala-aika oli tälläerää ohi. Taas kävi perinteiset eli otettiin lintuharrastuksesta kaikki ilo irti ja sillon ei ruokaa tarvita. Alla sepelsieppokuvia. Turun seudulla silmiin pisti mustarastaiden runsaus ja myös se että sepelkyyhkyt on todella kesyjä toisin kun esim Haapajärvellä. Aamu oli lämmin ja aurinkokin alkoi taas paistamaan ja tässä vaiheessa päätettiiin ottaa suunta kohti pääkaupunkia. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Paraisille jossa oli ollut jo pitemmän aikaa mandariinisorsa. Pienellä hakemisella tultiin oikealle paikalle josta lintu löytyi nätisti isäntäväen avustuksella. Minulle 200. vuodari tuli komeasti korealla mandariinisorsalla. Siinä samalla PP:n kanssa hehkutettiin että on se huikeeta kun kaikki bongaukset on onnistunut niin hienosti ja homma rulettaa täydellisesti! Seuraavana ajeltiin Espooseen ja projektina pussitiainen. 100 kilometriä ennen Espoota alkoi väsyttää sen verran reippaanlaisesti että kysyin Paulilta, jaksatko ajaa vai väsyttääkö kauheasti? Ei väsytä yhtään :) ok, kuskin vaihto oli tässä vaiheessa paikallaan. Maarin tornille oli tarkoitus mennä mutta paikat ei ollut tuttuja ja mentiin aluksi villa elfikiin. Ei se mitään. Nuolihaukka ja liejukana sieltä vuodariksi ja sen jälkeen maarin tornille. Menomatkalla tornille ei remiz ollut äänessä mutta sitä ei sen pitempää aikaa jääty kuuntelemaankaan kun ajateltiin että lintu voi kuulua ja näkyä tornillekin. Tornin mukavinta antia oli vuodariksi huittaillut luhtahuitti ja " pohjosen pojalle" harvemmin näyttäytyvä rytky Päätettiin pistää pikkuhiljaa Espoon maisemat pakettiin ja jäätiin vielä polulle etsimään pussitiaista. Koko reissun oli bongauksen onnistumisprosentti ollut 100 ja sama trendi jatkui kun remiz innostui aktiivisesti ääntelemään useamman minuutin ajan. Mitään tajunnanköyrijää ei oltu spondena löydetty mutta mukavalla fiiliksellä lähettiin jatkamaan kohti Helsinkiä kellon näyttäessä perjantai-iltana puolta seitsemää. Amerikantavi, Helsinki ja Vanhankaupunginlahti oli seuraavaksi ohjelmassa ja kun se on hoidettu niin sen jälkeen mennään syömään aamupala, päivällinen, lounas ja iltapala. Oli meillä vähän jotain omia eväitäkin mukana että kokopäivää ei oltu ilman ruokaa mutta nälkä alkoi pukkaamaan pikkuhiljaa oikeastikin päälle. 10 vuoden tauon jälkeen saavuttiin Suomen pääkaupunkiin ja trendi oli vähän samantyylinen kun sillon viime kerralla. Paikkoja piti ehtiä että oltaisiin oikeassa paikassa. Todettiin että ihan sama mihin auton jättää niin kävelymatkaa tulee Hakalanniemen lintutornille ainakin kilometri. ilmeisesti ihan oikeaan paikkaan auto ajettiin sillä samaan paikkaan käveli putken kanssa vanhempi mies kaukoputken kanssa. Kysyttiin että näkyikö jenkkitavia ja lintu oli ollut kuulemma paikalla. Siitä lisävirtaa saaneena lähettiin sokkona kävelemään vanhankaupunkinlahdelle ja yllättäen myös suorilta osattiin oikeaan paikkaan. paikalla oli muutama muu lintuharrastaja jotka sanoi linnun näkyneen viimeksi puolituntia sitten etuvasemmalla. Ei muuta kun putki etuvasemmalle taviparveen ja siinähän jenkkitavi oli muitten tavien seurassa ilman isompia odotteluja tai ehtimisiä tähän asti kaikki menikin käsikirjoitusten mukaan mutta vuorossa olikin sitten reissun mollivoittonen osuus! tavit ja jenkkiversio oli aivan liian kaukana kuvaamisen kannalta mutta jonkunlainen räpsy siitä kuitenkin tuli. Ei muuta kun yläfemmaa ja nyt ollaan päivän ruuat ansaittu kun koko päivä ollaan retkeilty ja oltu tien päällä. Putket peräkonttiin ja auto käyntiin ja johonkin syömään. Ei kuitenkaan ehitty ajaa 100 metriä enempää kun huomattiin Koistisen ja Teivosen kävelevän kiikarit kaulassa vastaan. Olivat kuulemma menossa kuuntelemaan viiriäistä ihan lähelle. Päätettiin hoitaa vielä viiriäinen alta pois ja sen jälkeen mentäis syömään. Pari tuntia käytettiin aikaa Viikissä mutta lintu ei suostunut olemaan äänessä ja parasta antia paikalla olikin kun vaihdettiin kuulumisia Hiekkasten kanssa. Lehtopöllö paikalle saatiin nuotit jonne ajateltiin mennä sen jälkeen kun ollaan käyty syömässä. Kello oli jo 23 ja ei ollut niin väliä että mennäänkö syömään ABC:lle vai jonnekin grillille. Kunhan saa vaan ruokaa. Niin uskomatonta kun se vaan voi olla niin Helsingistä ei löytynyt ruokapaikkaa sitten millään! Siis uskomatonta! pitkään etittiin ja lopuksi joutui luovuttamaan että mentiin Helsingin keskustaan ja mc donaldsiin joka ei ole meikäläisen lempipaikka. No se meni tähän hätään ja tulipahan todettua ensimmäistä kertaa elämässä että minkälainen meininki on Helsingin ydinkeskustassa Perjantaina puolenyön maissa. Lehtopöllö oli seuraavaksi projektilajina sillä laji kun tahtoo puuttua pohjosesta kokonaan. lähes pimeässä koko paikan löytäminen oli entistäkin hankalampaa ja niin vain ei oikealle paikalle osuttu. Lehtopöllöä etsiessä koettiin myös koko reissun paskimmat fiilikset. Aina kun istuttiin autoon niin nokkaan tarttui paha haju. Lopulta selvisi että minun kengän pohjassa oli koiran kakkaa jota oli myös ajaessa tarttunut mm. kytkimeen ja kaasupolkimeen. Oli kova homma kosteuspyyhkeillä pyyhkiä kaikki kakat polkimista ja kengän pohjasta pois. Olin siis pimeässä astunut koiran kakan päälle. Kello kävi yö kahta ja todettiin että lähetään autoon nukkumaan johonkin rauhallisemmalle paikalle. Olipahan paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Yö nukuttiin Viikissä autossa jossa olikin todella rauhallista. Lauantaiaamu 31.5 meni vähän pitkäksi ja kello lähenteli seitsemää kun päätettiin lähteä seuraamaan aamumuuttoa Santahaminaan. Kartasta katottiin että paikka vois olla hyvä muuton kannalta. Totuus selvisi kuitenkin kun alettiin olemaan pelipaikan lähettyvillä. Paikalle ei pääsisi ilman kulkulupaa. No ei voi mitään käydään syömässä ABC:llä buffet aamiainen ja sen jälkeen uuteen paikkaan. Navigaattorista katottiin apsi ja paikalle saavuttuamme selvisi että kyseessä oli joku ABC deli josta saa vaan pientä evästä. Kysyttiin että missä täällä on sellainen ABC missä on aamiaisbuffet. Sellaista ei kuulemma Helsingistä löydy! Kyllä siinä päiviteltiin että miten kytynen paikka Helsinki on. No päätettiin että ei syödä aamupalaa vaan lähetään seuraamaan muuttoa. Kartasta taas sopiva paikka jonne ajeltiin seuraavaksi. Paikka näyttikin ihan kivalta mutta nyt meni kaikki edelleen pieleen. Pauli huomasi että havisseipiö on hukassa ja kun sitä ei löytynyt autosta suuretsintöjen jälkeenkään niin sen on täytynyt jäähä viikkiin jossa nukuttiin yö. Ajeltiin Viikkiin josta seipiötä ei kuitenkaan löytynyt. Kaikkien peräkkäisten yhteensattumien vuoksi fiilikset oli huipusta laskenut totaalisesti. Lähetäänkö kotia kysyin Paulilta. Pauli "lähetään vaan" Se oli vähän ironista huumoria ja tultiin siihen tulokseen että jos haluaa saaha reissun kääntymään parempaan suuntaan niin Helsingistä pitää päästä äkkiä pois. Päätettiin ajella Porvooseen ja retkeillä päivä siellä. Ei ehditty Helsingistä kun hädin tuskin Sipoon puolelle kun löytyi hyvä ruokapaikka jossa syötiin. Hyvä ruoka, parempi mieli ja taas oltiin iskussa :) Aamumuutto oli jo ohi kun ajeltiin Porvooseen emäsalon kärkeen seuraamaan muuttoa. Vielä meni sepelhanhien rippeitä josta sisämaassa asuvalle kiva vuodari. Myös vuoden eka pernis nähtiin samoilta apajilta. Päivällä yritettiin pikkusieppoa vuodariksi yllätys yllätys ilman tulosta ja jälkeenpäin ajateltuna siinä ei kyllä ollut mitään järkeä. Parasta antia tais olla tuolta paikalta vaan vanhat puut joista ainakin tämä oli oikein merkattu Keskityttiin päivällä staijaamaan Porvoon Ruskiksella josta ei juuri subbaria ja luhtahuittia kummempaa irronnut. Illalla vähän ennen seitsemää oli havaittavissa huonon onnen pikkuhiljaa kääntyvän kun Porvoota oltiin pikkuhiljaa jättämässä viimeisenä retkikohteena olleelta Tolkkisten sahalta. Mustaleppälintu tarjosi mukavan vuodarin pitkän hiljaiselon jälkeen. Porvoon erikoisuus on ehdottomasti se että rusakot ilmoittaa mikäli ne on varattuja! Lidlistä käytiin täydentämässä eväsvarastoja ja lähettiin illan päälle ajelemaan Pyhtäälle jossa ruokosirkkalintu oli löytynyt aamulla lintuharrastan pihan rannasta. Useampi tunti illasta menikin tuolla paikalla mutta pensassirkkalintua kummempaa ei sirkkalinnuista kuultu. Mukavan lohdutuksen tarjosi kuitenkin paikalle aktiivisesti lennellyt kehrääjä ja olihan se huikeata käydä puolen yön jälkeen vielä pihasaunassa kun tällainen tarjous tuli! Jatkettiin yötä myöten kotkaan josta viitasirkkalintu plakkariin ja sen jälkeen evästä naamariin. Tästä väsyneenä ajeltiin vielä Haminaan jossa rauhalliselle paikalle nukkumaan. Sunnuntaiaamuna 1.6 oli tarkoitus retkeillä mm. Haminan kirkkojärvellä mutta nukuttiin aamu taas vähän pitkäksi kun selvittiin nukkumaan vasta kahen jälkeen. Oltiin toki ylhäällä jo seittemän maissa mutta muuton kannalta silloin ollaan myöhässä. lintutiedotus kertoi Lappeenrannassa olevasta vesparista ja kun vielä ennnen kaheksaa tuli tieto lapinuunilinnusta niin päätettiin ajella suoraan Lappeenrantaan. Nätti aurinkoinen päivä oli tänäänkin. Sää oli koko reissun ollut todella hyvä lukuunottamatta torstai-iltaa. Hernekerttu oli paikalla äänessä mutta borealista ei havaittu. Hieman oudon maun tilanne jätti siinä mielessä että tämä maallikko havaitsija oli ilmoittanut lajista eteenpäin vasta siinä vaiheessa kun lintu oli kadonnut. Oli ollut äänessä kuulemma edellisenä iltana ja vielä sunnuntaiaamuna aikaisin. Jatkettiin vesparipaikalle josta oli tullut päivitystä samana aamuna. Tästäkin kuitenkin vedettiin vesiperä muutaman muun kolleegan kanssa. Reissun viimesenä kohteeksi oli suunniteltu konnunsuon pellot ja samoilta paikkeilta pikkukultarinta. Päivä oli koko reissun lämpimin ja T-paidassa tarkeni loistavasti. Perniksiä meni tunnin aikana neljä mutta mitään ihmeempää ei nähty. Aika alkoi olla jo kortilla joten jatkoimme caligata paikalle mistä lintu hoituikin hienosti jopa kahden yksilön voimin. Ei muuta kun Viipurin portin ABC:lle syömään niin paljon kun napa vetää että ainakin väsyttää reilun 400km ajomatka kotia. Yllättävän hyvin jaksettiin ajaa ja pieni brikki Jyväskylässä virtaväiski paikalle teki hyvää. Tästäkin tuli hylsy kuten loppureissulla useasta muustakin lajista. Toki tähän käytettiin aikaakin alle puoli tuntia ja ylimääräistä matkaa tuli vaan muutama kilometri. Reissusta jäi paljon huikeita muistoja ja kaikki otettiin irti kun harvoin perheelliset pääsee irtaantumaan näin linturetkelle. Jos jotain tekisin toisin niin ehkä enempi päiväunia ja enempi olisin panostanut aamun retkeilyyn. Toki reissu oli siinä mielessä poikkeuksellinen että yöpaikkoja ei oltu suunniteltu ja kolme yötä neljästä nukuttiinkin autosta. Yllättävän hyvin autossa pystyy nukkumaan kun on vaan tilaa ja tarpeeksi väsyttää! Vähän huonoakin tuuria oli että mitään parempaa ei nyt löytynyt spondena mutta toki 1 elis 24 vuodaria ja 150 retkipinnaan voi olla tyytyväinen.