perjantai 27. helmikuuta 2009
KPLY:n kevätkokous
Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kevätkokous pidetään Kokkolassa tiistaina 3.3 klo 18. Tästä lisätietoja yhdistyksen sivuilla http://www.kply.fi/
Pihabongauksen tulokset
Pihabongauksen viralliset tulokset löytyy osoitteessa http://www.birdlife.fi/tiedotteet/index.shtml
Keski-Pohjanmaalta pihabongaukseen osallistuttiin aika huonosti ( 1.6 % pihoista ) kuin yli puolella lintuyhdistyksistä osallistumisinto nousi yli kahden prosentin.
Tänään ruokatauolta töihin ajaessa viisi taviokuurnaa ilahdutti päivää
Keski-Pohjanmaalta pihabongaukseen osallistuttiin aika huonosti ( 1.6 % pihoista ) kuin yli puolella lintuyhdistyksistä osallistumisinto nousi yli kahden prosentin.
Tänään ruokatauolta töihin ajaessa viisi taviokuurnaa ilahdutti päivää
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Haapajärven talvilintulaskennat
Talven viimeinen lintulaskenta pidetään 1.3 noin kello 7.30-13 mikäli sää ei ole todella huono. Edellisenä päivänä on sählyturnee joten se on ainakin varma että jalat on tosi kipeät laskentapäivänä koska sen verran vähän on viime aikoina tullut sählyä pelattua =)
Ei muuta kun laskemaan! oma veikkaus on että reitillä näkyy 22 lajia ja 500 yksilöä
Ei muuta kun laskemaan! oma veikkaus on että reitillä näkyy 22 lajia ja 500 yksilöä
tiistai 17. helmikuuta 2009
Ensimmäinen lintutorni Haapajärvelle?
Siiponkoskea ollaan kunnostamassa oikein kunnolla ja kuten Haapajärvellä ruukaa olla tapana, aina löytyy vähintään yksi ihminen joka vastustaa hommaa sen verran paljon että homma meinaa mennä puihin!
Haapajärven paikallislehdessä maaselässä on puolen sivun juttu siitä että sopimuskiista hidastaa Siiponkosken kunnostusta. Tässä pätkiä kyseisestä asiasta:
Maanomistajien kanssa käydyissä neuvotteluissa on yksi iso kiista ratkaisematta. Kunnostus suunnitelmat laatinut insinööri Seppo Vornanen ei lähde sitä enempää erittelemään, mutta myöntää, että yksi maanomistaja ei maansa kohdalle tehtyä suunnitelmaa ole hyväksynyt. Kokonaan maanomistajan nihkeys ei kunnostushanketta kaada, mutta viivästyttää sitä huomattavasti. Suunnitelmat voidaan toteuttaa niiltä osin, kun sopimukset on tehty. Jos iso sopimus jää tekemättä, muutos on niin suuri, että suunnitelmat on lähetettävä ympäristölupavirastoon. Käsittely vie vuoden. Vasta vuoden kuluttua hankkeelle voidaan taas hakea rahoitusta, ja toteuttaminen siirtynee taas seuraavaan vuoteen. Vornanen toivoo edelleenkin että kaikkiin sopimuksiin saataisiin nimet alle ja rahoitusta päästäisiin hakemaan vielä tämän vuoden aikana.
Tässä sitten asiaa mitä tämä hanke sisältäisi:
Se sisältää kosteikkojen kunnostuksen länsirannalla ja Mäkelän rantaan itärannalla. Mäkelän rannan kosteikolle rakennetaan lisäksi lintutorni. Kortejärven keskiosassa kunnostetaan saaren ja rannan väli itärannalla. Pajajokea kunnostamalla saadaan aikaan kanoottireitti. Pajajokeen takennetaan kävelysilta, joka yhdistää Isosaaressa olevan ja niemeen rakennettavan luontopolun. Niemessä kiertävän polun pituudeksi tulee noin 800 metriä. Polun viereen rakennetaan nuotiopaikka ja kota. Kulkuyhteyttä kohennetaan noin 100 metrin mittaisen pengertien avulla. Pengertien viereen luontokeskuksen kohdalle rakennetaan uimapaikka ja pukukopit, samoin länsirannalle pikkusaaren kohdalle. Isosaaren luontopolun varteen tulee kuusi opastaulua.
Pitää jäähä mielenkiinnolla odottamaan että miten tilanne edistyy! Lintutornin paikka olisi kyllä loistava. Huhti-Toukokuussa tulee eniten vietettyä aikaa juuri noilla paikkeilla koska vesilintuja on sillon todella monipuolisesti kortejärvellä. Viime keväänä noilla apajilla oli mm. yli tuhat suokukkoa! Paikka on siinä mielessä hyvä että näkyvyyttä on kauaksi ja ympärillä on niin vesistöjä, peltoja kun myös mm. Isosaaren metsä. No saas nähä...
Näillä apajilla siis liikutaan http://www.haapajarvi.net/siiponkoski/luonto.php
Haapajärven paikallislehdessä maaselässä on puolen sivun juttu siitä että sopimuskiista hidastaa Siiponkosken kunnostusta. Tässä pätkiä kyseisestä asiasta:
Maanomistajien kanssa käydyissä neuvotteluissa on yksi iso kiista ratkaisematta. Kunnostus suunnitelmat laatinut insinööri Seppo Vornanen ei lähde sitä enempää erittelemään, mutta myöntää, että yksi maanomistaja ei maansa kohdalle tehtyä suunnitelmaa ole hyväksynyt. Kokonaan maanomistajan nihkeys ei kunnostushanketta kaada, mutta viivästyttää sitä huomattavasti. Suunnitelmat voidaan toteuttaa niiltä osin, kun sopimukset on tehty. Jos iso sopimus jää tekemättä, muutos on niin suuri, että suunnitelmat on lähetettävä ympäristölupavirastoon. Käsittely vie vuoden. Vasta vuoden kuluttua hankkeelle voidaan taas hakea rahoitusta, ja toteuttaminen siirtynee taas seuraavaan vuoteen. Vornanen toivoo edelleenkin että kaikkiin sopimuksiin saataisiin nimet alle ja rahoitusta päästäisiin hakemaan vielä tämän vuoden aikana.
Tässä sitten asiaa mitä tämä hanke sisältäisi:
Se sisältää kosteikkojen kunnostuksen länsirannalla ja Mäkelän rantaan itärannalla. Mäkelän rannan kosteikolle rakennetaan lisäksi lintutorni. Kortejärven keskiosassa kunnostetaan saaren ja rannan väli itärannalla. Pajajokea kunnostamalla saadaan aikaan kanoottireitti. Pajajokeen takennetaan kävelysilta, joka yhdistää Isosaaressa olevan ja niemeen rakennettavan luontopolun. Niemessä kiertävän polun pituudeksi tulee noin 800 metriä. Polun viereen rakennetaan nuotiopaikka ja kota. Kulkuyhteyttä kohennetaan noin 100 metrin mittaisen pengertien avulla. Pengertien viereen luontokeskuksen kohdalle rakennetaan uimapaikka ja pukukopit, samoin länsirannalle pikkusaaren kohdalle. Isosaaren luontopolun varteen tulee kuusi opastaulua.
Pitää jäähä mielenkiinnolla odottamaan että miten tilanne edistyy! Lintutornin paikka olisi kyllä loistava. Huhti-Toukokuussa tulee eniten vietettyä aikaa juuri noilla paikkeilla koska vesilintuja on sillon todella monipuolisesti kortejärvellä. Viime keväänä noilla apajilla oli mm. yli tuhat suokukkoa! Paikka on siinä mielessä hyvä että näkyvyyttä on kauaksi ja ympärillä on niin vesistöjä, peltoja kun myös mm. Isosaaren metsä. No saas nähä...
Näillä apajilla siis liikutaan http://www.haapajarvi.net/siiponkoski/luonto.php
maanantai 16. helmikuuta 2009
Pikkulinnut muuttavat vauhdikkaammin kuin on luultu
Ihan mielenkiintoista juttua ylen tiedesivuilla osoitteessa
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/pikkulinnut-muuttavat-vauhdikkaammin-kuin-luultu
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/pikkulinnut-muuttavat-vauhdikkaammin-kuin-luultu
lauantai 14. helmikuuta 2009
Vuoden ensimmäiset ekopöllöt
Talven ensimmäinen polkupyörällä tehty pöllöreissu suuntautui Leväniemen suuntaan. Aamulla kello 4.30 lähin pihasta polkemaan kohti lähdekangasta ja matkalla pysähdyin sillon tällön kuuntelelulle. Hiljaista tuntui olevan ja kello näytti jo 5.25 kun olin Leväniemen tienhaarassa ja lähin polkemaan asutuksesta suoraan poispäin. Pysähtelin kohtuu tiuhaan kuuntelulle mutta metsässä kuului vaan hennon tuulen kohinaa, välissä ei kuulunut sitäkään vaan oli täysin hiljaista. Kello oli tasan kuusi kun säikähdin siihen kun tien reunalta lähti kohtuu läheltä riekko lentoon. Siitä tulikin 50 vuodari ja 30 ekovuodari. Ei nyt ainakaan ihan tyhjä reissu, ajattelin ja lähin jatkamaan matkaa. Aloin odottelemaan jo että helmipöllö olisi edes äänessä samalla paikalla missä se oli olllut aktiivisena viime pöllöreissulla. Honkaperän ristys tulikin huomattavasti nopeammin mitä olin arvellut ja pimeässä piti ihan tarkastaa että joko tästä pitää kääntyä. Tie oli sen verran hyvässä kunnossa että matka meni joutuisasti. Kello näytti tässä vaiheessa puolta seittemää ja helmipöllöä ei kuulunut eikä kuulunut mitään muutakaan ääntä. 11 kilometriä oli takana ja päätin tässä vaiheessa juoda banaanilimsaa että ei verensokeri pääse laskemaan =)
Parisataa metriä olin polkenut Honkaperän tietä kun tien viereisellä sorakuopalla oli kovasti kaivettu hiekkaa ja kaivuri oli myös paikalla. Ilmeisesti nämä puuhat on saanut helmarinki hiljenemään täysin? Siihen kohti hyvä tie päättyikin kun seinään ja edessä oli taas hoitamaton tie jossa oli maastoauton jäljet. Hetken mietin että lähenkö taluttamaan pyörää kun edellisen viikonlopun talutukset tuli samantien mieleen. Pöllöjä tässä ollaan kuuntelemassa ja ei niitä sen kummemmin kuulu jos takaisin lähen polkemaan, ajattelin ja päätin lähteä kävelemään pikkutietä eteenpäin kun pyörän taluttaminenkaan ei tuntunut raskaalta. Pysähtelin, kuuntelin ja vihelteltelin varpuspöllöä mutta hiljaista vaan tuntui olevan. Aamu alkoi hiljalleen jo valkenemaan kun vihdoin varpuspöllön ääni kantautui korviin. Ääni kuului jonkin pienen tien risteykseen todella hyvin ( havaintopaikat löytyy tiirasta aina ) kello oli tässä vaiheessa seittemän kun ensimmäinen pöllö ilmoitti itsestään minulle. Yllättävän nopeaa valonmäärä lisääntyi ja kello 7.20 oli jo sen verran valoisaa että pystyi näkemään jo kauemmaksikin ihan hyvin. Vajaan kolmen kilometrin kävelyn jälkeen saavuin Honkaperälle ja pääsin taas polkemaan hyvälle tielle. Pysähdyin kuuntelulle vähän ennen maantielle menoa ja huuhkajan ääni tarttui samantien korviin. Hetken kuuntelin ja totesin että sielähän on kaksi huuhkajaa äänessä, koiras ja naaras. Tässä vaiheessa kello oli puolikahdeksan, ensimmäiset pikkulinnut oli äänessä ja huuhkajat huhuili todella aktiivisesti. Poljin Autiorannan lassikoskelle seuraavaksi ja totesin että kosken sula kohta oli käynyt todella pieneksi.
Toissa yönä näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna unta linnuista ja juuri kyseisellä koskella oli näin talvella kyhmyjoutsen, rantasipi ja fasaani =) Laitoin lintutiedotukseen havainnon vahingossa fasaanista vaikka pitikin laittaa kyhmyjoutsenesta =) sehän kun olisi ollut uusi laji Haapajärvelle. Kyllä hävetti tuo moka mutta siihenpä sitten heräsinki ja tilanne oli ohi. Pauli-Pekka oli retkellä mukana myös.
No kesykyyhkyt oli aktiivisesti äänessä sillan alla mutta muuten oli melko hiljaista. Seuraavaksi jatkoin Siiponkosken Isosaareen ja kävin tarkistamassa että mikä on ruokintapaikan tilanne.
Syksyllä ostin Nivalasta yhdeltä herralta ruokinta-automaatin ja kyseinen myyjä sanoi että yksikään siemen ei jää automaattiin että se on sen verran hyvä. Tottakai minä uskoin siihen koska onhan tämä tyyppi tehnyt niin monta linnunpönttöä, lintulautaa ja ruokinta-automaattia aikasemminki. No ainakin tämä automaatti mikä on minulla, on osoittautunut todella surkeaksi. On tainnut M. Rättyä tehdä tämän melko huolimattomasti tai sitten laatu on aina semmoista että automaatti ei syötä ollenkaan siemeniä ja tulee lintuharrastajalle todella halvaksi kun ei tarvi käydä ikinä lisäämässä siemeniä kun ne säilyy hyvin automaatissa. Muutaman kerran sitä on pitänyt puukolla yrittää muotoilla siihen muotoon että se alkaisi toimimaan mutta ei se vieläkään ole hyvä.
No Isosaaren linnusto oli ihan normisettiä. Kuusitiainen oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna oikein keväisesti äänessä ja oli kiva kuunnella sitä jankutusta taas pitkästä aikaa. Kotia saavuin kello 9.30 joten viisi tuntia viihdyin reissulla. Pyöräily kilometrejä kertyi 23 ja kävellen kolme kilometriä.
Parisataa metriä olin polkenut Honkaperän tietä kun tien viereisellä sorakuopalla oli kovasti kaivettu hiekkaa ja kaivuri oli myös paikalla. Ilmeisesti nämä puuhat on saanut helmarinki hiljenemään täysin? Siihen kohti hyvä tie päättyikin kun seinään ja edessä oli taas hoitamaton tie jossa oli maastoauton jäljet. Hetken mietin että lähenkö taluttamaan pyörää kun edellisen viikonlopun talutukset tuli samantien mieleen. Pöllöjä tässä ollaan kuuntelemassa ja ei niitä sen kummemmin kuulu jos takaisin lähen polkemaan, ajattelin ja päätin lähteä kävelemään pikkutietä eteenpäin kun pyörän taluttaminenkaan ei tuntunut raskaalta. Pysähtelin, kuuntelin ja vihelteltelin varpuspöllöä mutta hiljaista vaan tuntui olevan. Aamu alkoi hiljalleen jo valkenemaan kun vihdoin varpuspöllön ääni kantautui korviin. Ääni kuului jonkin pienen tien risteykseen todella hyvin ( havaintopaikat löytyy tiirasta aina ) kello oli tässä vaiheessa seittemän kun ensimmäinen pöllö ilmoitti itsestään minulle. Yllättävän nopeaa valonmäärä lisääntyi ja kello 7.20 oli jo sen verran valoisaa että pystyi näkemään jo kauemmaksikin ihan hyvin. Vajaan kolmen kilometrin kävelyn jälkeen saavuin Honkaperälle ja pääsin taas polkemaan hyvälle tielle. Pysähdyin kuuntelulle vähän ennen maantielle menoa ja huuhkajan ääni tarttui samantien korviin. Hetken kuuntelin ja totesin että sielähän on kaksi huuhkajaa äänessä, koiras ja naaras. Tässä vaiheessa kello oli puolikahdeksan, ensimmäiset pikkulinnut oli äänessä ja huuhkajat huhuili todella aktiivisesti. Poljin Autiorannan lassikoskelle seuraavaksi ja totesin että kosken sula kohta oli käynyt todella pieneksi.
Toissa yönä näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna unta linnuista ja juuri kyseisellä koskella oli näin talvella kyhmyjoutsen, rantasipi ja fasaani =) Laitoin lintutiedotukseen havainnon vahingossa fasaanista vaikka pitikin laittaa kyhmyjoutsenesta =) sehän kun olisi ollut uusi laji Haapajärvelle. Kyllä hävetti tuo moka mutta siihenpä sitten heräsinki ja tilanne oli ohi. Pauli-Pekka oli retkellä mukana myös.
No kesykyyhkyt oli aktiivisesti äänessä sillan alla mutta muuten oli melko hiljaista. Seuraavaksi jatkoin Siiponkosken Isosaareen ja kävin tarkistamassa että mikä on ruokintapaikan tilanne.
Syksyllä ostin Nivalasta yhdeltä herralta ruokinta-automaatin ja kyseinen myyjä sanoi että yksikään siemen ei jää automaattiin että se on sen verran hyvä. Tottakai minä uskoin siihen koska onhan tämä tyyppi tehnyt niin monta linnunpönttöä, lintulautaa ja ruokinta-automaattia aikasemminki. No ainakin tämä automaatti mikä on minulla, on osoittautunut todella surkeaksi. On tainnut M. Rättyä tehdä tämän melko huolimattomasti tai sitten laatu on aina semmoista että automaatti ei syötä ollenkaan siemeniä ja tulee lintuharrastajalle todella halvaksi kun ei tarvi käydä ikinä lisäämässä siemeniä kun ne säilyy hyvin automaatissa. Muutaman kerran sitä on pitänyt puukolla yrittää muotoilla siihen muotoon että se alkaisi toimimaan mutta ei se vieläkään ole hyvä.
No Isosaaren linnusto oli ihan normisettiä. Kuusitiainen oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna oikein keväisesti äänessä ja oli kiva kuunnella sitä jankutusta taas pitkästä aikaa. Kotia saavuin kello 9.30 joten viisi tuntia viihdyin reissulla. Pyöräily kilometrejä kertyi 23 ja kävellen kolme kilometriä.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Myytävänä nokkavarpusia
Keskiviikkona paikallinen puoliharrastaja soitti ja sanoi että oli kuullut kohtuu luotettavalta taholta että keskustassa olisi käynyt koko talven 4-5 nokkavarpusta ruokinnalla. En heti tajunnut että nyt puhuttiin useammasta nokkavarpusesta ja sanoinki että Siltalantien nokkavarpuspaikka on tiedossa. No kun ymmärsin että nyt puhutaan ihan toisesta paikasta ja todellakin myös isommasta lintuparvesta niin olin heti todella kiinnostunut ja sanoin käyväni tarkistamassa asian samantien kun töistä ehdin. Menin Tervontielle ja aloin käymään läpi jokaisen linnun mikä näytti vähänkin isommalta kun nämä tavalliset pikkulinnut. Eipä näkynyt nokkavarpusia vaikka kuinka tarkasti kaikki paikat tuli käytyä läpi =) no onhan linnuilla siivet.
No tulin takaisin tämän kyseisen talon kohalle jonka ruokinnalla linnut on joka päivä ruokailleet. Talosta tulikin sopivasti ulos ehkäpä noin 60-vuotias mies. Menin jututtamaan tätä kaveria ja sanoin että sulla on käynyt nokkavarpusia tässä ruokailemassa. Joo ois myynnissä, tämä vastasi. Tais mies kuulla mitä sattuu, ajattelin mutta en viittinyt toistaa kysymystä. Mies käveli jonku pensaan luo ja otti linnun maasta ja näytti mulle että tässä ois yksi. Urpiainenhan se siinä, sanoin sille. Jaa urpiainenko se on, mies vastasi ja sanoi että on tässä käynyt semmosiakin lintuja jolla on ollut mahassakin punaista =) vastasin siihen että urpiaisia nekin on ollu ja selvästi näki että kaveri oli vähän harmissaan kun sillä ei tainnutkaan käydä niitä harvinaisia nokkavarpusia josta oli ollut vasta kuvakin Haapajärven paikallislehdessä maaselässä.
Nokkavarpunen on käynyt koko talven tämän miehen serkun ruokinnalla siltalantiellä ja pitihän sitä laittaa paremmaksi että sen ruokinnalla on 4-5 nokkanisseä ollu kokotalven :) Ei se yhtään harvinainen ole, oli tämä kaveri sanonut.
Mitä tästä oppi? maallikkohavainnot voi mennä joskus niin pahasti pieleen että ei tule edes mieleenkään mikä lintu siellä ruokinnalla oikeasti on ollu. Tässä sattui olemaan vaan nyt sellainen episodi että kyseessä oli ilmeisesti ikkunaan lentänyt lintu joka oli kuollut ja linnun pystyi tunnistamaan kädestä asti :) Tämä kyseinen herra oli määrittänyt urpiaisen nokkavarpuseksi siitä kun päälaki oli punainen. No kannatti käydä tsekkaamassa tilanne ja taas jotain oppi.
Huomenna olisi tarkoittus hypätä pyörän selkään jo ennen aamu viittä ja jos sais tämän vuoden ensimmäiset ekovuodari pöllöt havaittua.
No tulin takaisin tämän kyseisen talon kohalle jonka ruokinnalla linnut on joka päivä ruokailleet. Talosta tulikin sopivasti ulos ehkäpä noin 60-vuotias mies. Menin jututtamaan tätä kaveria ja sanoin että sulla on käynyt nokkavarpusia tässä ruokailemassa. Joo ois myynnissä, tämä vastasi. Tais mies kuulla mitä sattuu, ajattelin mutta en viittinyt toistaa kysymystä. Mies käveli jonku pensaan luo ja otti linnun maasta ja näytti mulle että tässä ois yksi. Urpiainenhan se siinä, sanoin sille. Jaa urpiainenko se on, mies vastasi ja sanoi että on tässä käynyt semmosiakin lintuja jolla on ollut mahassakin punaista =) vastasin siihen että urpiaisia nekin on ollu ja selvästi näki että kaveri oli vähän harmissaan kun sillä ei tainnutkaan käydä niitä harvinaisia nokkavarpusia josta oli ollut vasta kuvakin Haapajärven paikallislehdessä maaselässä.
Nokkavarpunen on käynyt koko talven tämän miehen serkun ruokinnalla siltalantiellä ja pitihän sitä laittaa paremmaksi että sen ruokinnalla on 4-5 nokkanisseä ollu kokotalven :) Ei se yhtään harvinainen ole, oli tämä kaveri sanonut.
Mitä tästä oppi? maallikkohavainnot voi mennä joskus niin pahasti pieleen että ei tule edes mieleenkään mikä lintu siellä ruokinnalla oikeasti on ollu. Tässä sattui olemaan vaan nyt sellainen episodi että kyseessä oli ilmeisesti ikkunaan lentänyt lintu joka oli kuollut ja linnun pystyi tunnistamaan kädestä asti :) Tämä kyseinen herra oli määrittänyt urpiaisen nokkavarpuseksi siitä kun päälaki oli punainen. No kannatti käydä tsekkaamassa tilanne ja taas jotain oppi.
Huomenna olisi tarkoittus hypätä pyörän selkään jo ennen aamu viittä ja jos sais tämän vuoden ensimmäiset ekovuodari pöllöt havaittua.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Erinomainen myyrävuosi
Nyt on menossa Etelä-Suomesta aina kokkola-kajaani korkeuksille asti paras myyrävuosi yli kahteenkymmeneen vuoteen! Etelä-Suomessa onkin ollut tänä talvena erittäin paljon esim piekanoja ja hiirihaukkoja. Viime kesä oli hyvin sateinen ja se oli myyrille loistava asia koska sateinen kesä parantaa ravinnon laatua. On ennustettu että viirupöllö hyötyy tästä eniten ja tulevana keväänä on luvassa paljon 5-6 munan pesyeitä. 2009-2010 myyräkanta lienee romahtaa ja pöllökantakin saattaa nopeasti puolittua. Esim viirupöllö syö keskimäärin 5-10 myyrää päivässä. Etelä-Suomessa on pöllöt ollut jo melko pitkään äänessä ja tammikuun lopussa Lappeenrannassa oli lintuharrastaja Sampsa Cairenius havainnut yhden yön aikana peräti 186 pöllöä! Tästä löytyy juttua ylen luontosivulta osoitteessa:
http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/01/lappeenrannassa_hurja_pollohavainto_513279.html?origin=rss
http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/01/lappeenrannassa_hurja_pollohavainto_513279.html?origin=rss
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Taviokuurna projekti
Aamulla sää näytti sen verran hyvältä että päätin käydä tekemässä pienen kävelylenkin palomäelle ja tarkoituksena käydä läpi " kaikki " lehtikuuset siinä toivossa että taviokuurnasta sais ekovuodarin. Viime vuonna en havainnut koko vuoden aikana Haapajärvellä ensimmäistäkään kuurnaa! Aamu lähti käyntiin hienosti kun olin päässyt mussulantielle. Iso viherpeippo parvi lähti paniikissa lähes jokaiseen ilmansuuntaan ja kohta varpushaukka pölähtikin eteen. Tammikuun helpoin vuodaripuute hoitui ja samalla vuoden neljäskymmenes laji Haapajärvelle oli kuitattu. Katuja kävelin ristiin rastiin ja ST-tuotteen viereisestä lehtikuusesta löytyi peräti kolmisenkymmentä sinitiaista. Enpä ole aikasemmin nähnyt noin suurta puhdasta sinttiparvea! Jatkoin koulukatua pitkin kohti kauppakoulua kun vieno vihellys tarttui korvaan. Tapsan ääneltähän se kuulosti ja kohta näinkin monitoimitalon takana olevan lehtikuusen latvassa linnun jonka totesin olevan taviokuurna. Lintu oli todella aktiivisesti äänessä ja antoi rauhassa tarkkailla läheltä. Kesyjähän nuo kuurnat ruukaakin olla. Olin kuulevinaan jostain kauempaa kans tapsan ääntä mutta ainoastaan tuon yhden linnun näin.
Päätin kävellä viellä grillikulman viereisen ruokinnan kautta kirjaston viereiselle ruokinnalle ja sitä kautta vielä m-mainoksen ruokinnalle siinä toivossa että sais tundraurpiaisen ekolistalle. Kahdella ensimmäisellä ruokinnalla oli yllättävän hiljaista mutta m-mainoksen ruokinnalla oli selvästi enempi äksöniä. Urpiaisiakin oli useampia mutta yhtään tundraurpiaista ei kyllä näkynyt. Kohta huomasinkin että pihalla olleessa katiskassa oli yksi urpiainen joka oli jäänyt sinne loukkuun. Lintu yritti väkisin työntää pään pienistä reistä ulos mutta siitä ei tullut kyllä yhtään mitään. Katiska oli jäätynyt maahan kivasti ja sitä repiessä maasta ylös muotoutui katiskakin ihan uuden muotoiseksi. Taitaa isäntä tykätä? No nyt pystyi aukaisemaan katiskan pohjan ja pian lintu tajusikin että vapaus koittaa ja lintu lähtikin kohtuu hyväkuntoisena
lentämään äännellen pois. Lintu oli ollut katiskassa jäljista ja ulosteesta päätellen jo vähän kauemman aikaa. Yllättävän paljon mahtui kaikenlaista tänäaamuna puoleentoista tuntiin.
Päätin kävellä viellä grillikulman viereisen ruokinnan kautta kirjaston viereiselle ruokinnalle ja sitä kautta vielä m-mainoksen ruokinnalle siinä toivossa että sais tundraurpiaisen ekolistalle. Kahdella ensimmäisellä ruokinnalla oli yllättävän hiljaista mutta m-mainoksen ruokinnalla oli selvästi enempi äksöniä. Urpiaisiakin oli useampia mutta yhtään tundraurpiaista ei kyllä näkynyt. Kohta huomasinkin että pihalla olleessa katiskassa oli yksi urpiainen joka oli jäänyt sinne loukkuun. Lintu yritti väkisin työntää pään pienistä reistä ulos mutta siitä ei tullut kyllä yhtään mitään. Katiska oli jäätynyt maahan kivasti ja sitä repiessä maasta ylös muotoutui katiskakin ihan uuden muotoiseksi. Taitaa isäntä tykätä? No nyt pystyi aukaisemaan katiskan pohjan ja pian lintu tajusikin että vapaus koittaa ja lintu lähtikin kohtuu hyväkuntoisena
lentämään äännellen pois. Lintu oli ollut katiskassa jäljista ja ulosteesta päätellen jo vähän kauemman aikaa. Yllättävän paljon mahtui kaikenlaista tänäaamuna puoleentoista tuntiin.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Pyörän talutusreissu/hikinen ekoreissu
Aamulla lämpömittarissa -12 astetta ja ulkona satoi heikosti lunta. Ei muuta kun aamupalalle ja kello 7.10 lähin jo polkupyörällä kohti härkäahonkoskea. Vielä oli täysin pimeää ja ajelinkin hissukseen siinä toivossa että saisi jonkin pöllölajinki ekovuodariksi. No pöllöt oli hiljaa vaikka kuinka tarkasti kuunteli. Oma sykkeen ääni kuului kyllä sitäkin paremmin kun pimeässä yritti ajaa pikkutietä missä oli reilusti lunta ja se tahtoi olla melko taiteilua kun pyörä tahtoi mennä aina samantien poikittain. Hiljalleen päivä alkoikin valkenemaan ja klo 8.05 korppi huutelikin itsensä ekovuodari listalle Haittaperän lentokentän paikkeilla. Noin 8.15 saavuin Härkäahonkoskelle ja tällä kertaa koskikaitsukin oli samantien komeasti näkyvillä. Reissu lähti siis hienosti käyntiin ja kuten olin jo kotona etukäteen suunnitellutkin niin lähdin polkemaan Isorämettä kohti ja näin ollen oikasta suoraan hyötyjäteasemalle saaden samalla toivon mukaan esim. puukiipijä,teeri,palokärki,metso jne...
Heti alkuunsa polkeminen oli toivotonta kun parin päivän aikana lunta oli tullut reilusti ja maasturien ajojäljillä ei pysynyt millään. No ei se mitään, talutetaan sitten pyörää, eiköhän tie jossain vaiheessa muutu paremmaksi. Olihan se alkutalvestakin aurattu. Noin ajattelin mutta todellisuus paljastuikin karulla tavalla myöhemmin.
Reilun kilometrin olin taluttanut pyörää niin auton jäljet loppuivat kun auto oli lähtenyt yhdestä tienhaarasta just toiseen suuntaan mihin minä olin menossa. Tämä ei nyt tainnu mennä ihan nappiin, ajattelin ja päätin jatkaa matkaa siinä toivossa että kohta aukenee parempi tie. Joku oli hiihtänyt metsäsuksilla tietä joten talutin pyörää nyt latua pitktin. Homma alkoi olemaan jo sen verran työlästä että hikeä alkoi pukkaamaan kun piti kahlata lähes polvia myöten lumessa mutta onneksi pyörälle oli oma latu. Näin homma jatkuikin reilut parikilometriä ja aloin jo pikkuhiljaa odottelemaan/toivomaan että tulisin jo tienpäähän ja pääsis maantielle.
No eipä tietä näkynyt vaan sain suoraan sanottuna shokkihoitoa kun jouduin toteamaan että hiihtolatu lähtee alta pois kun jäljet meni suoraan metsään. Nyt sitten polkupyörä ui lumihangessa siinä missä minäkin. sata metriä käveltyään oli aina pakko pitää taukoa ja hengähtää lyhyen aikaa. Tällä kaavalla menin eteenpäin pyörää työntäen ja välissä myös kantaen ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Aamulla epäilin sitäkin että saattaa vilu tulla mutta enpä ois osannu etukäteen arvata miten paljon saa lintujen eteen hikoilla. Kokoajan odotin että taapertaminen korvessa palkittaisiin jollakin kovalla lajilla mutta ei. Ei näkynyt metsoa, pikkukäpylintua tai vaikkapa varpuspöllöä. Teeri oli ainoa ilo uudesta ekovuodarista mutta jostain syystä se ei nyt niin kovin kummoselta tuntunut. Käpytikkoja laskin kaksitoista ja hippiäisparviakin oli ilahduttavasti useampi reitin varrella. Noin klo 11 Aurinko näyttäytyi pikkasen ja se olikin ilmeisesti vinkki että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu vaikka päätäkin särki jo melkosesti ja mahakin huusi ruokaa kun eväitä en arvannu mukaan ottaa. No onneksi edes vettä olin tajunnu ottaa mukaan. Noin kello 11.15 maantie sitten aukenikin eteen täysin yllättäen koska auton äänet metsä oli niin täysin hiljentänyt. Luulin alunperin että tuo tiepätkä minkä tarvoin on muutaman kilometrin pituinen mutta kotona tarkastin myöhemmin että 5,5 kilometriä tuli talutettua pyörää lumihangessa joista viimeiset 2,5 kilometriä umpihangessa! Ei naurattanut sillon :) kolme tuntia meni tuolla välillä aikaa kun ajattelin alunperin käyttäväni tuohon etappiin alle tunnin. Hyötyjäteasemalla käväisin vielä ja totesin paikan olevan lähes äänetön. Kaukaa kuului töyhtötiaisen ääntä ja muutama käpytikka nakutteli perinteisesti. Keskustasta yritin vielä taviokuurnaa tuloksetta. Epävarma äänihavainto saa vissiin huomenna yrittämään tapsoja uudestaan :) Kilometrejä tuli lähes 20 joista kävellen puolet ja pyöräillen toiset puolet
Eli reissu yhteenvetona :
+ Koskikara hoitui toisella yrittämällä
+ Kunnon kohotuksesta reissu kävi erinomaisesti
+ Reissun saldo kolme ekovuodaria
- Pimeällä ja paljon lunta olevalla pikkutiellä polkeminen
- Tarpomisesta ei jäänyt hyvä maku
Heti alkuunsa polkeminen oli toivotonta kun parin päivän aikana lunta oli tullut reilusti ja maasturien ajojäljillä ei pysynyt millään. No ei se mitään, talutetaan sitten pyörää, eiköhän tie jossain vaiheessa muutu paremmaksi. Olihan se alkutalvestakin aurattu. Noin ajattelin mutta todellisuus paljastuikin karulla tavalla myöhemmin.
Reilun kilometrin olin taluttanut pyörää niin auton jäljet loppuivat kun auto oli lähtenyt yhdestä tienhaarasta just toiseen suuntaan mihin minä olin menossa. Tämä ei nyt tainnu mennä ihan nappiin, ajattelin ja päätin jatkaa matkaa siinä toivossa että kohta aukenee parempi tie. Joku oli hiihtänyt metsäsuksilla tietä joten talutin pyörää nyt latua pitktin. Homma alkoi olemaan jo sen verran työlästä että hikeä alkoi pukkaamaan kun piti kahlata lähes polvia myöten lumessa mutta onneksi pyörälle oli oma latu. Näin homma jatkuikin reilut parikilometriä ja aloin jo pikkuhiljaa odottelemaan/toivomaan että tulisin jo tienpäähän ja pääsis maantielle.
No eipä tietä näkynyt vaan sain suoraan sanottuna shokkihoitoa kun jouduin toteamaan että hiihtolatu lähtee alta pois kun jäljet meni suoraan metsään. Nyt sitten polkupyörä ui lumihangessa siinä missä minäkin. sata metriä käveltyään oli aina pakko pitää taukoa ja hengähtää lyhyen aikaa. Tällä kaavalla menin eteenpäin pyörää työntäen ja välissä myös kantaen ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Aamulla epäilin sitäkin että saattaa vilu tulla mutta enpä ois osannu etukäteen arvata miten paljon saa lintujen eteen hikoilla. Kokoajan odotin että taapertaminen korvessa palkittaisiin jollakin kovalla lajilla mutta ei. Ei näkynyt metsoa, pikkukäpylintua tai vaikkapa varpuspöllöä. Teeri oli ainoa ilo uudesta ekovuodarista mutta jostain syystä se ei nyt niin kovin kummoselta tuntunut. Käpytikkoja laskin kaksitoista ja hippiäisparviakin oli ilahduttavasti useampi reitin varrella. Noin klo 11 Aurinko näyttäytyi pikkasen ja se olikin ilmeisesti vinkki että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu vaikka päätäkin särki jo melkosesti ja mahakin huusi ruokaa kun eväitä en arvannu mukaan ottaa. No onneksi edes vettä olin tajunnu ottaa mukaan. Noin kello 11.15 maantie sitten aukenikin eteen täysin yllättäen koska auton äänet metsä oli niin täysin hiljentänyt. Luulin alunperin että tuo tiepätkä minkä tarvoin on muutaman kilometrin pituinen mutta kotona tarkastin myöhemmin että 5,5 kilometriä tuli talutettua pyörää lumihangessa joista viimeiset 2,5 kilometriä umpihangessa! Ei naurattanut sillon :) kolme tuntia meni tuolla välillä aikaa kun ajattelin alunperin käyttäväni tuohon etappiin alle tunnin. Hyötyjäteasemalla käväisin vielä ja totesin paikan olevan lähes äänetön. Kaukaa kuului töyhtötiaisen ääntä ja muutama käpytikka nakutteli perinteisesti. Keskustasta yritin vielä taviokuurnaa tuloksetta. Epävarma äänihavainto saa vissiin huomenna yrittämään tapsoja uudestaan :) Kilometrejä tuli lähes 20 joista kävellen puolet ja pyöräillen toiset puolet
Eli reissu yhteenvetona :
+ Koskikara hoitui toisella yrittämällä
+ Kunnon kohotuksesta reissu kävi erinomaisesti
+ Reissun saldo kolme ekovuodaria
- Pimeällä ja paljon lunta olevalla pikkutiellä polkeminen
- Tarpomisesta ei jäänyt hyvä maku
torstai 5. helmikuuta 2009
KPLY:n tammipinnakisa
Jostain syystä tammipinnakisa ei innostanut tänävuonna porukkaa oikein KPLY:n alueella. Tais olla vähempi kisaaajia kun koskaan aikasemmin? Kuvaavaa on se että sisämaan retkeilylläkin olis päässyt kolmen sakkiin aika helposti johtuen siitä että yllättävän moni vakio tammikisaaja ei osallistunut syystä tai toisesta kisaan. Saarijärven Leo oli kisassa aivan omaa luokkaansa. Tulokset löytyy KPLY:n nettisivuilta osoitteesta http://www.kply.fi/
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Ekoretki.
Niin, sain kun sainkin itteni rohkaistua ulkoilmaan ja pyöräilemään. Alkuun ilma tuntui kovin lauhalta, mutta pian rupesi heikosti tuulemaan ja jonkin verran hiutaleitakin tuli. Pyöräily tuntui entiseen malliin aika nihkeältä, mutta pian siihen tottui.
Tiitonranta tuntui melko hiljaiselta. Muutamia varpusia ja viherpeippoja oli kuitenkin äänessä talitinttien säestyksellä aika ajoin. Yksi käpytikka nakutteli hieman ennen Tiiton koulua sähköpylväässä. Näitä nakuttelijoita kertyikin koko reissun aikana yhteensä 7 kappaletta, eli ihan mukavasti. Pyöräilin lähes taukoamatta veihtilahden puutarhan kohdalle, jolloin ensimmäistä kertaa silmiini pisti vähän mielenkiintoisempi siivekäs. Isokokoinen ja pitkäpyrstöinen lintu puutarhan takana olevassa lehtikuusessa . Pian huomasin näitä pään roikottajia olevan useampiakin ja lajimääritys oli lähes selvä ilman kiikareiden nostamista silmille, taviokuurniahan ne ovat. Ei muuta kuin kokka kohti apajaa ja kamera valmiuteen. Pian pääpaikalle tultua 14:n parvi nousi lentoon ja 1 lintu jäi kuvattavksi. Lukemaksi kerty siis 15 yksilöä. Pari kuvaa linnuista löytyykin täältä.
Seuraavaksi suuntasinkin matkan kohti Haarapuhtoa. Matkan varrella parilta ruokinnalta löytyi mm fasaaneja, hömppiä, urpiasia ja pikkuvarpusia, eli ihan perussettiä :) Fasaaneita kertyikin koko retken lukemaksi yli 20 yksilöä, hyvin niitäkin. Sitten ei muuta kuin suoraan Härkäahonkoskelle. Eipäs sittekään, ensin piti porista erään mukavan vanhuksen kanssa pitkät jorinat Härkäahon perukoilla. Tästä on jo muodostunut lähes perinne, sillä jotenkin tapaamme aina saman miehen kanssa kun olen retkeilemässä koskikaran apajilla. Kuitenkin, Härkäahonkoski ei pettänyt odotuksia, vaan kara oli ja pysyi. Tästä myös eräs kehno kuva, ennen ku kamera sanoi olevansa niin väsynyt, ettei virta enää riittänyt kuvien ottamiseen. Kara siis löytyy täältä myös.
Yritinpä vielä jatkaa hiukan Härkäahontietä eteenpäin, kanahaukkaa mielessä, mutta siltä taholta ei tullut mitään vastakaikua. Päätin seuraavaksi mennä tsekkaa Rintalankujan ruokinnan, sillä tammikuun alussa siellä oli vielä mustarastas. No, mitään uutta ei sieltä kuitenkaan tullut. Ainoastaan yksi harakan raato löytyi erään puskan alta. Päätin kuitenkin käydä vielä pikaisesti siltalan tiellä muuten vaan seuraamassa, näkyykö nokkanisseä tahi vasetia. Kumpaakaan ei pikatsekkingin aikana näkynyt. Yhden pihakoivun oksistosta silmiini pisti urpiais pari. Saattoipa hyvin olla turpoja. No, kiikareilla niistä ei saanut varmuutta. Kuvakulmakaan ei ollut kovin suotuisa määrittämiseen, etäisyys huomioon ottaen. Vähän liian kaakana.
Ei auttanut kun lähteä kotimatkalle, joka osoittautuin melko yksitoikkoiseksi. Sahan sähkölangoilta sain lasketuksi 17 pulua. Muuta uutta ei ilmestynytkään nokkani eteen. Loppumatkasta alkoikin jo tuntua, että jahka sitä on jalat saanutkin vispata.
On muutes haastetta äkkijyrkän ylämäen jälkeen yrittää havainnoida sekaparvesta jotain poikkeavaa. Sitä ku on niin hengästynyt että hyvä kun kiikarit pysyy kädessä. Ja sitten ku se hengityshöyry tuppaa menemään vielä linsseihin :D Kaiken kaikkiaan lepposta puuhaa!
Uskon, että ekoilemalla saattaa löytää paljonkin uusia lajeja, jotka jäisivät autoilemalla havaitsematta. Pitää yrittää tasapuolisesti autoilla ja ekoilla =)
Tiitonranta tuntui melko hiljaiselta. Muutamia varpusia ja viherpeippoja oli kuitenkin äänessä talitinttien säestyksellä aika ajoin. Yksi käpytikka nakutteli hieman ennen Tiiton koulua sähköpylväässä. Näitä nakuttelijoita kertyikin koko reissun aikana yhteensä 7 kappaletta, eli ihan mukavasti. Pyöräilin lähes taukoamatta veihtilahden puutarhan kohdalle, jolloin ensimmäistä kertaa silmiini pisti vähän mielenkiintoisempi siivekäs. Isokokoinen ja pitkäpyrstöinen lintu puutarhan takana olevassa lehtikuusessa . Pian huomasin näitä pään roikottajia olevan useampiakin ja lajimääritys oli lähes selvä ilman kiikareiden nostamista silmille, taviokuurniahan ne ovat. Ei muuta kuin kokka kohti apajaa ja kamera valmiuteen. Pian pääpaikalle tultua 14:n parvi nousi lentoon ja 1 lintu jäi kuvattavksi. Lukemaksi kerty siis 15 yksilöä. Pari kuvaa linnuista löytyykin täältä.
Seuraavaksi suuntasinkin matkan kohti Haarapuhtoa. Matkan varrella parilta ruokinnalta löytyi mm fasaaneja, hömppiä, urpiasia ja pikkuvarpusia, eli ihan perussettiä :) Fasaaneita kertyikin koko retken lukemaksi yli 20 yksilöä, hyvin niitäkin. Sitten ei muuta kuin suoraan Härkäahonkoskelle. Eipäs sittekään, ensin piti porista erään mukavan vanhuksen kanssa pitkät jorinat Härkäahon perukoilla. Tästä on jo muodostunut lähes perinne, sillä jotenkin tapaamme aina saman miehen kanssa kun olen retkeilemässä koskikaran apajilla. Kuitenkin, Härkäahonkoski ei pettänyt odotuksia, vaan kara oli ja pysyi. Tästä myös eräs kehno kuva, ennen ku kamera sanoi olevansa niin väsynyt, ettei virta enää riittänyt kuvien ottamiseen. Kara siis löytyy täältä myös.
Yritinpä vielä jatkaa hiukan Härkäahontietä eteenpäin, kanahaukkaa mielessä, mutta siltä taholta ei tullut mitään vastakaikua. Päätin seuraavaksi mennä tsekkaa Rintalankujan ruokinnan, sillä tammikuun alussa siellä oli vielä mustarastas. No, mitään uutta ei sieltä kuitenkaan tullut. Ainoastaan yksi harakan raato löytyi erään puskan alta. Päätin kuitenkin käydä vielä pikaisesti siltalan tiellä muuten vaan seuraamassa, näkyykö nokkanisseä tahi vasetia. Kumpaakaan ei pikatsekkingin aikana näkynyt. Yhden pihakoivun oksistosta silmiini pisti urpiais pari. Saattoipa hyvin olla turpoja. No, kiikareilla niistä ei saanut varmuutta. Kuvakulmakaan ei ollut kovin suotuisa määrittämiseen, etäisyys huomioon ottaen. Vähän liian kaakana.
Ei auttanut kun lähteä kotimatkalle, joka osoittautuin melko yksitoikkoiseksi. Sahan sähkölangoilta sain lasketuksi 17 pulua. Muuta uutta ei ilmestynytkään nokkani eteen. Loppumatkasta alkoikin jo tuntua, että jahka sitä on jalat saanutkin vispata.
On muutes haastetta äkkijyrkän ylämäen jälkeen yrittää havainnoida sekaparvesta jotain poikkeavaa. Sitä ku on niin hengästynyt että hyvä kun kiikarit pysyy kädessä. Ja sitten ku se hengityshöyry tuppaa menemään vielä linsseihin :D Kaiken kaikkiaan lepposta puuhaa!
Uskon, että ekoilemalla saattaa löytää paljonkin uusia lajeja, jotka jäisivät autoilemalla havaitsematta. Pitää yrittää tasapuolisesti autoilla ja ekoilla =)
tiistai 3. helmikuuta 2009
Pyörän selkään?
Huomen aamulla (04.02) olis tarkoitus hypätä pitkästä aikaan pyörän selkään. Jos sais ittestä niin paljon aikaseksi, että jaksais kiertää kunnon lenkin. Luulisi sen jälkeen kirjotuksiin lukeminen maittaa (tai sitten vielä vähemmän :] ). Jokatapauksessa, retki voisi suuntautua vaikkapa härkäahonkoskelle. Siinä samassa hoituisi "nakkeli" ruokinnan tsekkaus ym. Varsinaisesta linnunhakureissusta (koskikaitsu) ei ole kyse, vaan tarkoitus olisi saada mahdollisimman monipuolinen hyöty irti tästäkin reissusta. Merkkailenpa huomenissa sitte näkykö mitään mielenkiintoista. Aika laiska on ollut ekoilun alku. Listan lajimääräkään ei tunnu vielä kovin korkealla olevan. Ellei huomenna onnista, jääkin harkintaan lähteäkkö Haapavedelle auton sijaan pyörällä =)
Äksöniä odotellessa...
ps. Lihtakujan tuntumissa pyöriskeli Varpushaukka vielä viime viikolla ;)
Äksöniä odotellessa...
ps. Lihtakujan tuntumissa pyöriskeli Varpushaukka vielä viime viikolla ;)
Tammikuu pähkinänkuoressa
Vuoden ensimmäinen kuukausi on sitten paketissa ja 48 vuodaria kasassa. Vuonna 2007 tässä vaiheessa oli 54 lajia ja vuonna 2008 43 lajia joten aikalailla keskimääräinen kuukausi oli. 215 vuodaria tuli kasaan vuonna 2007 ja 2008 joten yritetään taktikoida saamaan määrään myös tänä vuonna. 39 lajia havaitsin Haapajärvellä joka on paremmin kun koskaan aikasemmin. Linturetket on kohdistunut täysin viikonloppuihin ja pääasiassa aamun muutamaan tuntiin.
Tässä tammikuun top kolmen vuodarit:
1. Idänturturikyyhky, Kuhmo ( elis on aina elis ja 26 asteen pakkanen nostaa entisestäänkin eliksen arvoa vaikka kyseessä olikin bongattu lintu.
2. Valkoselkätikka, Haapajärvi ( Haapajärvi pinna ja sponde havainto )
3. Nokkavarpunen, Haapajärvi ( Haapajärvi pinna ja uusi laji Haapajärvelle)
Tammikuun top kolme vuodaripuutteet:
1. Varpushaukka
2. Pikkukäpylintu
3. Metso
esim kaikki lokit on vielä tälle vuodelle näkemättä koska yhtään linturetkeä ei suuntautunut tammikuussa merelle.
Tässä tammikuun top kolmen vuodarit:
1. Idänturturikyyhky, Kuhmo ( elis on aina elis ja 26 asteen pakkanen nostaa entisestäänkin eliksen arvoa vaikka kyseessä olikin bongattu lintu.
2. Valkoselkätikka, Haapajärvi ( Haapajärvi pinna ja sponde havainto )
3. Nokkavarpunen, Haapajärvi ( Haapajärvi pinna ja uusi laji Haapajärvelle)
Tammikuun top kolme vuodaripuutteet:
1. Varpushaukka
2. Pikkukäpylintu
3. Metso
esim kaikki lokit on vielä tälle vuodelle näkemättä koska yhtään linturetkeä ei suuntautunut tammikuussa merelle.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Vuoden ensimmäinen elis
Lauantaiaamuna oli suuntana Kuhmo ja lähtiessään Kajaanista lämpömittari näytti -20 astetta. Kuhmoa kohti mentäessä pakkanen kiristyi tasaisesti ja Ylä-Vieksiin tultaessa olikin pakkasta jo -26 astetta. Olin varautunut kylmään aamuun mutta en osannut odottaa että pakkanen äityy noin kovaksi. Varpaita paleli niin paljon että paikallaan oleminen tuotti vaikeuksia! Idänturturikyyhkyä olin lähtenyt katsomaan ja paikalle tultaessa sinne oli tullut vähän aikasemmin jo Pohjois-Savon Alueharvinaisuuskomitean poppoo. Meitä oli yhteensä viisi henkilöä siellä. Vajaa puolituntia lintua piti odottaa kunnes idänturturi ilmestyi komeasti ruokinnalle. Lintu oli melko kesy ja antoi rauhassa meidän katsella noin 10 metrin päästä. Hieno lintu se on. Varttitunnin lintu evästi, jonka jälkeen se nousi läheiseen mäntyyn sulattelemaan ruokaa. Pakkanen oli sen verran kireä että tuntui järkevimmältä lähteä jo pian kohti Kajaania.
Kajaanissa käväisin pikaisesti tsekkaamassa kajaanijoen tilanteen ja sieltä sainkin saman tien vuodariksi sinisorsan ja telkän. Merellä en ole käynyt retkeilemässä tälle vuodelle vielä kertaakaan joten esim. lokkeja en tammikuun aikana havainnut ainoatakaan.
Sunnuntai aamuna kävin vielä pienellä retkellä Kajaanissa. Ei näkynyt mitään erikoisempaa. Koskikara oli kajaanijoessa ja takkarannassa komea 50 teeren parvi. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut sekä vierailun kannalta että lintureissujen kannalta. Vaatimattomaan elislistaan tuli 250. laji joten jonkin asteen juhla eliksestä voi lienee puhua? :) Nyt on kaikki Suomessa vierailleet pinnakelpoiset kyyhkylajit havaittu.
Kajaanissa käväisin pikaisesti tsekkaamassa kajaanijoen tilanteen ja sieltä sainkin saman tien vuodariksi sinisorsan ja telkän. Merellä en ole käynyt retkeilemässä tälle vuodelle vielä kertaakaan joten esim. lokkeja en tammikuun aikana havainnut ainoatakaan.
Sunnuntai aamuna kävin vielä pienellä retkellä Kajaanissa. Ei näkynyt mitään erikoisempaa. Koskikara oli kajaanijoessa ja takkarannassa komea 50 teeren parvi. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut sekä vierailun kannalta että lintureissujen kannalta. Vaatimattomaan elislistaan tuli 250. laji joten jonkin asteen juhla eliksestä voi lienee puhua? :) Nyt on kaikki Suomessa vierailleet pinnakelpoiset kyyhkylajit havaittu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)